Porin Karhunvartijat ry
Yksi tähtitornin (vain reilu viikkoa aiemmin uusituista) taivaskameroista havaitsi revontulidyynejä alkuillasta 17.12.2023. Tämä hieno revontuli-ilmiö on merkittävä myös sen vuoksi, että sen löytämisessä olivat suomalaiset tähtiharrastajat alunperin avainasemassa suunnilleen 2020. Dyyni-revontulia ei kovin usein esiinny, ja siksi ne luokitellaankin harvinaisiksi revontulimuodoiksi.
Arcturus tapahtuma järjestettiin tänä vuonna 24.11-26.11.2023 Artjärven tähtikalliolla. Vietimme suurimman osan päärakennuksessa.
Matka sujui mahtavasti ja pystyi oppimaan paljon uutta. Perjantaina pääsimme katselemaan kuvia Islannista syksyltä 2023, niistä esitelmän piti Petteri Ahonen. Lauantaina Juha Ojanperä aloitti tapahtumat pitäen oman esitelmänsä Herschel 400 kohteista. Ruokatauko pidettii klo 12-13 välissä ja sen jälkee Tomi Kurri piti oman esitelmänsä tähtikuvauksesta Austraaliassa. Tomin jälkeen Veikko Mäkelä opetti Prekessiosta joka muuttaa tähtitaivasta. Viimeisenä esitelmöi Hannu Määttänen joka opetti kameroista Kuussa. Pidettiin esityskierros missä pääsimme katsomaan kaikki kolme tornia ja niiden kaukoputkia, ja ylipäätään tonttia.
Kuvassa kaikki kolme tornia. Keskimmäinen on ykkös torni, vasen on toinen ja oikea on kolmas. Kolmannessa on liukukatto mikä liu’utetaan sivuun jonka jälkeen pystytään tutkimaan taivaan kohteita. Sillä me pääsimme katsomaan Saturnusta sekä Jupiteria. Kuva vielä kyseisestä rakennuksesta:
Kuu nousi kirkkaana ja korkealle ja pystyimme katsella ja napata pari kuvaa siitä. Vaikka kuutamo olikin kirkas niin ihmeen kaupalla näimme vielä revontulet. Tämän oli pakko olla koho kohta retkestämme.
Kirjoitus ja valokuvat: Rebekka Maja
Lauantai-iltana 28.10.2023 tapahtuu osittainen kuunpimennys. Kuu on pimennyksen aikaan hyvin näkyvissä kaakon suunnalla, Kuu on yli 30 asteen korkeudella pimennyksen syvimmän vaiheen aikoihin. Pimennyksen syvin vaihe on klo 23:13, jolloin Kuusta 12,8% on peittyneenä täysvarjoon. Pimennyksen aikana varjo näkyy tummentumana Kuun alavasemmassa reunassa. Kuunpimennystä voi turvallisesti havaita paljain silmin ilman apuvälineitä (toisinkuin auringonpimennyksiä).
Pimennyksen vaiheet Porissa:
Lisää tietoja pimennyksestä Ursan Zeniitti -julkaisun artikkelissa.
Jälleen on tullut aika aloittaa halojen havaitseminen jo perinteeksi muodostuneen halohuhtikuun aikana. Haloja näkyy ympäri vuoden. Tämän kuukauden aikana ilmakehän jääkiteistä heijastuneita valonsäteitä näkee yleensä kaikkein runsaimmin mitä erilaisimpina kaarina, ympyröinä ja läikkinä monissa taivaan suunnissa. Vaikka maanpinnalla olisi hyvinkin lämmintä, kymmenessä kilometrissä on useita kymmeniä asteita pakkasta ja otolliset olosuhteet jääkiteiden syntymiselle.
Yleisimpiä ovat Auringon suunnalla havaittavat halomuodot kuten 22 asteen rengas, sivuauringot, auringonpilari, 22 asteen renkaan ylläsivuava kaari, zeniitinympäristönkaari sekä horisonttirengas.
Haloja voi havaita aivan hyvin paljain silmin, kunhan peittää Auringon kädellään tai jollain maastossa olevalla esteellä kuten katulampulla, liikennemerkillä tai vaikkapa rakennuksen kulmalla. Tutkimuksen kannalta havaituista haloista olisi hyvä ottaa talteen kuva ja nykyään älypuhelin tarjoaa siihen oivan mahdollisuuden. Järjestelmäkameraa suositellaan, jos sattuu sellaisen omistamaan. Kameralla otetuissa kuvissa Aurinko on hyvä peittää samalla tavoin kuin paljain silmin havaitessa, jotta himmeämmätkin halomuodot tarttuvat kennolle. Kuvat haloista tulee lähettää Taivaanvahtiin: https://www.taivaanvahti.fi/
Kaipaatko tietoa haloista? Tässä muutama linkki: https://www.ursa.fi/ilmakeha/ilmiot/halot/pikakurssi-haloilmioista.html https://www.astro.utu.fi/zubi/atphenom/halo.htm http://www.somerikko.net/halot/muodot.html
Kuinka sitten bongata haloja? Kun teoria ja yleisimmät halomuodot ovat jokseenkin hanskassa, aina ulos mennessä tai ikkunasta ulos katsoessa tulee tarkastella taivasta mahdollisten halohavaintojen suhteen. Tällainen tapa on hyvä opetella muidenkin ilmakehän ilmiöiden kannalta ja kokeneemmilta Karhunvartijoilta voi kysyä, mikäli jonkin ilmiön status askarruttaa.
Havaintointoa kaikille!
Merkurius, aurinkokuntamme sisin planeetta on aina Auringon läheisyydessä ja siksi yleensä hankalasti havaittavissa. 2-4 kertaa vuodessa tapahtuvien itäisten tai läntisten elongaatioiden aikana se etääntyy kuitenkin riittävästi, jotta sen havaitseminen hämärän aikaan on mahdollista. Toisinaan jopa pimeyden laskeuduttua. Tänä keväänä havaitseminen on mahdollista 27.3 – 21.4 mikäli säät suosivat. Sijaintimme Suomen länsirannikolla on erinomainen, sillä esteetön näkyvyys horisonttiin on matalalla kulkevaa kohdetta havaitessa erittäin tärkeää.
27.3 – 29.3 Merkurius on Jupiterin vieressä Kalojen tähdistössä, hyvin lähellä horisonttia. Tässä vaiheessa planeetta on kirkkaimmillaan ja himmenee asteittain, kunnes 21.4 ollessaan lähellä Kuuta, se on vain heikko aavistus kirkkaimmasta loisteestaan. Venus on koko tarkastelujakson ajan nähtävillä 20-25 asteen päässä vasemmalla yläviistossa.
Alle on koostettu taulukko Merkuriuksen näkymisestä. Ensimmäinen kellonaika kertoo, milloin planeetta alkaa näkyä hämärätaivaalla. Mikäli ilmakehässä on epäpuhtauksia, tämä aika koittaa joitakin minuutteja myöhemmin. Ilmaantumisajankohdan suunta (länsi 270, luode 315) ja korkeus horisontista. Planeetan laskemista horisontin taakse voi olla vaikea havaita varsinkin jakson loppupuolella. Kirkkaus on ilmoitettu magnitudeissa, joskin ilmakehän vaikutusta ei ole tässä huomioitu. Elongaatio kertoo Merkuriuksen etäisyyden Auringosta asteina. Ensimmäisen päivän elongaatiota Excel ei halunnut ilmoittaa lukuna…
Kellonajat ovat Porin keskustan koordinaateille. Kunakin päivänä Merkurius näkyy parhaiten ilmestymisen ja laskuajankohdan puolivälissä.
Toivotaan kirkkaita kelejä!